|
|
Jouni Haikola -
kulttuuriyrittäjä
Pitäjäskriivalin lukija voisi aluksi pohtia, mikä yhdistää seuraavia asioita ja henkilöitä toisiinsa ja Kuhmoon:
K. E. Ståhlberg
Atelier Apollo
Korpilinna
Työväentalo
Kapriisit kesäyössä
Vartioitu kylä 1944
Nuoruuteni savotat
Jouni Haikola
Lukijan ajatukset saattavat sivuta elokuvaa. Yhdistävänä tekijänä onkin elokuva, lähemmin määriteltynä elokuvien esittämiseen tarkoitettu tila, jota myös elokuvateatteriksi kutsutaan.
Ensimmäisen suomalaisen elokuvan tuottaja, Suomen tasavallan ensimmäisen presidentin K.J. Ståhlbergin serkku ja Atelier Apollon perustaja Karl Emil Ståhlberg syntyi Kuhmoniemellä vuonna 1862. Ensimmäisten joukossa K.E. Ståhlberg perusti myös elokuvateattereita: niminä vuosisadan alussa juhlallisesti "Maailman Ympäri" ja "Apollo".
Korpilinna ja Työväentalo ovat toimineet Kuhmon elokuvateattereina - edellinen talon purkamiseen saakka ja jälkimmäinen elokuvakiertueiden ja vuodenvaihteesta 1976 - 1977 alkaen kiinteän elokuvateatterin tyyssijana. Kuhmolaisille on esitetty Kapriiseja kesäyössä, Kuhmossa filmattua Vartioitua kylää 1944, Nuoruuteni savotoita ja monia muita koti- ja ulkomaisen elokuvan mestari- ja menestysteoksia.
Kuhmon elokuvateatteritoiminnasta vastaa nykyään elokuvateatteri Kino Ässän hoitaja Jouni Haikola. Kuusivuotisen toimintansa merkkipäivän - 12. lokakuuta - Kino Ässä ohitti ilman fanfaareja, työn merkeissä.
Elokuvateatteritoiminta Suomessa on perustunut pitkälti yksityiseen yrittäjätoimintaan tai ollut osa aatteellisten yhteisöjen varainhankintaa. Elokuvalle on kuitenkin käynyt samoin kuin monelle taiteen lajille aikaisemmin: kannattaessaan itsensä se on liiketoimintaa ja valtiovalta verottaa sitä, mutta saadessaan valtion ja kuntien tukea se muuttuu kulttuuriksi.
Kuhmon ystävyyskaupungissa Kostamuksessa toimii elokuvahallinnon paikallisjohtajana Vjatsestlav Golovko, jonka alaisena kaupungin ainoaa elokuvateatteria hoitaa neljä työntekijää. Kuhmossa "paikallisjohtaja ja neljä työntekijää" yhdistyvät samassa persoonassa: itäisen kaupungin ainoan elokuvateatterin toiminnasta, ohjelmiston hankinnasta, mainonnasta, lipun- ja makeisten myynnistä, elokuvan esittämisestä, filmien lähettämisestä, teatterin siivouksesta vastaa koneiden ja filmien huoltamisen ohella pääasiallisesti yksi henkilö: Jouni Haikola.
Haastattelu tehtiin lokakuun 18. päivänä (1991).
Elokuvatarjonta Suomessa on voimakkaasti keskittynyt yhden yhtiön - Finnkinon - varaan. Valtaosa elokuvista on Finnkinon levityksessä ja esitetään yhtiön omissa teattereissa. Miten pienteatterin tilanne on muuttunut Finnkinon aloitettua toimintansa?
-Ei se ainakaan helpottunut ole. Pienteatterit saavat ohjelmistonsa varmistetuksi vasta sitten, kun elokuvat on esitetty Finnkinon teattereissa. Jos kopioita on vähän liikkeellä, elokuvat eivät aina edes ehdi Kuhmoon asti ennen videolevitykseen tuloa.
Mutta eikö elokuvia saa Finnkinon lisäksi muualtakin?
-Kyllä, lähinnä amerikkalaisia elokuvia ja eurooppalaisia laatuelokuvia. Mutta nämäkin levittäjät haluavat saada elokuvansa esitettäväksi Finnkinon teattereihin, jotka sijaitsevat suurimmissa kaupungeissa. Pikkuteattereille ja pienille paikkakunnille jää vain rippeet.
Elokuvateattereita moititaan usein niiden ohjelmiston yksipuolisuudesta ja kaupallisuudesta. Miten yrittäjä suhtautuu moitteisiin?
-Niin kauan kuin elokuvateatterin on katettava kulunsa pääsylipputuloilla, on ohjelmistoon otettava vain kassamenestyksiä. Esitysraportit laatuelokuvien kohdalla ovat Kuhmossa murheellista luettavaa, koska yleisöä ei kertakaikkiaan tule.
Elokuvatarjonnan kaventumisen vaikutukset eivät käy yksiin valtion kulttuurihallinnon pyrkimysten kanssa, joilla pyritään lieventämään kulttuuripalveluiden alueellista eriarvoisuutta. Elokuvaneuvonta aloitettiin Kainuusta vuonna 1973. Miten elokuvateatteri kokee valtion ja kunnan toimenpiteet?
-Rahallinen tuki mistä tahansa on aina tervetullutta. Kuhmon kaupungin elokuvatoiminnan ja yhteistyön toivoisin olevan aktiivisempaa. Elokuvateatteri tarjoaa edellytykset elokuvien katsomiseen suurelta kankaalta ja suurelle yleisölle. Elokuvakasvatus ja katsojien kouluttaminen ei voi olla yksistään yrittäjän vastuulla, vaan koulujen apua tarvitaan. Kuhmolaisten elokuvakäyttäytyminen on erikoista: ilmaisnäytäntö saa salin täyteen, mutta esimerkiksi kansalaisopiston elokuvan opintopiirin väkimäärä on paljon pienempi. Kainuun elokuvaneuvontakokeilu on päättynyt aikoja sitten, mutta Suomen elokuvasäätiön neuvonta on hyvin tarpeellista.
Kuhmon kaupunki on vuokrannut työväentalon ja luovuttanut elokuvateatterin tilat Kino Ässälle. Miten yrittäjä kokee kulttuurilautakunnan kädenojennuksen?
-Vuoden alusta toteutettu vuokrajärjestely on tehnyt elokuvien esitystoiminnan jatkamisen Kuhmossa mahdolliseksi. Kaupungin ja yrittäjän sopimus määrittelee tarkemmin puolin ja toisin maksettavat korvaukset, ja elokuvateatteri maksaa kaupungille vuokraa näytöspäivien mukaan. Korvaus on kohtuullinen ja ojennettuun käteen on tartuttu tilanteessa, jossa pääsylipputulot eivät riitä kattamaan tämän kulttuurilaitoksen menoja.
Elokuvateatteri ei liene mikään yrittäjän kultakaivos?
-Ei varmasti. Kyllä se vaatii kulttuurimieltä ja innostusta sekä tuhansia myytyjä lippuja.
Pikkukaupungin elokuvateatteri on tavallaan paradoksi: sitä ei nykyisenä tulosvastuun ja hyödyn aikana pitäisi olla olemassakaan. Kuitenkin Suomen pienteattereista valtaosa on Kino Ässän kaltaisia, yhden henkilön ahkeruuteen ja yrittäjyyteen perustuvia kulttuurilaitoksia.
Kuhmolaiset elokuvan ystävät ovat seuranneet hämmentyneinä kulttuurilautakunnan suunnitelmia jättää elokuvateatteritilat vuokraamatta ensi vuoden alusta lukien. Elokuvateatteritoiminnan mahdollinen päättyminen ja sen uudelleen käynnistämisen vaikeus ovat raskaita menetyksiä kaupungissa, joka maailmalla tunnetaan paremmin kulttuuristaan kuin matkailun lippulaivastaan. Elokuvan ystävät vetoavat kaupungin päättäjiin elävän kuvan elossa säilyttämiseksi. Tähän kuhmolaisia velvoittaa jo K. E. Ståhlbergin ja Atelier Apollon viitoittama tie!
Jukka Lankinen