Åke Lindman kutsui vanhan jermun elokuvansa kutsuvierasnäytäntöön Ohjaaja Åke Lindman,
hänen puolisonsa Pirkko Mannola sekä näyttelijä Christoffer Westerlund saivat aidon kosketuksen
jatkosodassa Tali-Ihantalan taisteluihin kuhmolaisen Jaakko Huotarin kertomana.
Soili Riepula-Vähäaho
Kuhmo
”Tuli niin ylivoimaisena venäläiset vastaan. Näytti, ettei loppua tule. Ihan kuin todellisuudessa”, kuhmolainen sotaveteraani Jaakko Huotari, 80, tuumaili nähtyään hetkeä aikaisemmin ohjaaja Åke Lindmanin tuoreimman sotaelokuvan Etulinjan edessä. Huotari oli mukana kutsuvierasnäytännössä Kuhmon Korpikinossa. Elokuva teki Tali-Ihantalan ratkaisutaisteluissa jatkosodassa mukana olleen Huotarin mieleen muistot vuosikymmenten takaa. Hän piti Lindmanin filmin ansiona aitoutta: sotatapahtumat oli perustuivat todellisuuteen ja se oli Huotarin mukaan nähtävissä. ”Siinähän se on, että on osattu kuvata, millainen ylivoima oli tulossa ja tulitus”, Huotari antoi tunnustusta elokuvan tekijöille. Hän muisteli, kuinka omassa ryhmässä jatkosodan rintamalla sotakaverit kuvasivat vihollisen lentokoneita maanviljelyskoneiksi: niitä tuli aina paljon, joskus päällä saattoi olla 30-40 konetta. ”Nykypolvelle on hyvä, että tuollainen elokuva on tehty. Ei moni usko, että tuollaista on ollut olemassa”, itse kovissa taisteluissa mukana ollut ja kiperistäkin tilanteista selvinnyt Huotari mietti. Hän oli hyvillään siitä, että pääsi katsomaan elokuvan.
Kalevalan kuntoutuskodissa kahden viikon kuntoutusjaksolle oleva Huotari ei vielä sunnuntaiaamuna herätessään tiennyt, että pääsisi päivällä elokuviin. Tilaisuus järjestyi, kun Lindman vieraili kuntoutuskodilla, tapasi Huotarin ja jutteli tämän kanssa Tali-Ihantalan taisteluista. Ne ovat Lindmanin seuraavan elokuvan aihe. Ohjaaja kutsui juttukaverinsa katsomaan elokuvaa. Yhdessä puolisonsa Pirkko Mannolan kanssa Åke Lindman jututti Huotari. Mielenkiintoisia yksityiskohtiakin Tali-Ihantalasta muistava Huotari kertoili kokemuksistaan ja sai kuulijansa vakuuttuneeksi, että ihme pelasti monta kertaa kuolemalta. Senkin he kuulivat, että meni pitkään ennen kuin sodasta saattoi puhua. Nyt puhumista olisi riittänyt vaikka kuinka paljon, mutta tiukka aikataulu asetti sille rajat. Kuntoutuskodin johtaja Matti Kähkönen oli juuri aiemmin heittänyt, että kepin kanssa kulkeva Lindman voisi tulla kuntoutettavaksi. Pirkko Mannola oli oitis ajatuksessa mukana ja tuumaili Huotarin pakeilla, että sittenhän miehet voisivat enemmältikin rupatella sota-asioista. ”On tää melko äijä tää”, Lindman antoi keskustelutuokion jälkeen tunnustusta Huotarille ja samalla varmasti myös muille sodan kokeneille veteraaneille, joiden työtä hän arvostaa hyvin suuresti.